Mitä säteily on? Miten säteilyä käytetään? Mitä pitää tietää säteilyannoksista ja annosnopeuksista? Entä miten säteilymittarin tuloksia tulkitaan? Kun Siun soten ympäristöterveyden väki päivitti lakisääteistä häiriötilannesuunnitelmaansa, tunnistettiin tarve säteilyn ja säteilymittauksen koulutukseen.
Ympäristöterveyden ammattilaisten työkalupakissa on nippu työkaluja lämpömittarista luminometriin, kosteusmittarista ilmanvaihdon ja paine-ero mittareihin, savukoneisiin ja UV-valoihin. Monet mittalaitteet ja menetelmät ovat aktiivisesti käytössä. Pakista löytyy myös säteilymittari, johon ei juuri ole tarvinnut tarttua. Monenlaisiin tilanteisiin on kuitenkin varauduttava.
- Maailmanpoliittinen tilanne on aiheuttanut valpastumista. Myös kansalaisilta tulee yhteydenottoja. Organisaatioomme säteilymittarit on hankittu kauan sitten. Ne on huollettu ja kalibroitu, kuten pitääkin. Käyttöä on ollut niin vähän, että osa työntekijöistämme ei ole koskaan pidellyt säteilymittaria kädessään, Siun soten ympäristöterveydenhuollon terveysvalvonnan päällikkö Jaana Valkama taustoittaa motiiveja koulutukseen.
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelle ympäristöterveydenhuolto osoitti edelläkävijyytensä ja organisoi säteilymittauksen koulutuksen. Sen toteutti varautumisen asiantuntijayritys Kata Safety Oy.
Tsernobylistä kimmoke
Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 oli heräte. Turman jälkeen silloiset lääninhallitukset ohjeistivat alueita hankkimaan säteilymittareita. Niin tehtiin myös Pohjois-Karjalassa.
Ilomantsissa säteilymittaus oli tuttua jo ennen Tsernobyliä johtuen alueen teollisuudesta. Ilomantsissa toimi 1980-luvuon alkupuolelta lähtien Tamro-konserniin kuulunut leikkaussalitekstiileitä valmistanut Kolmi-Set Oy. Valmistetut leikkaussalitekstiilit steriloitiin Suomen ainoassa gammasterilointilaitoksessa Ilomantsissa. Ilomantsissa voitiin säteilyttää myös mausteita.
- Hyvin muistan, miten Kolmi-Setillä käytiin tarkastuksilla ja laskettiin mauste-erien säteilyarvoja, Ilomantsin toimipaikassa yhä työskentelevä terveystarkastaja Pirjo Kosonen kertoo.
Ilomantsin säteilysterilointilaitos lopetti toimintansa vuonna 2003.
Hyötyjä ja riskejä
Säteily on monella tapaa tärkeä työkalu niin terveydenhuollossa kuin teollisuudessakin. Suomessa säteilyä hyödynnetään noin 1 100 teollisessa yrityksessä. Tuhansia säteilylähteitä käytetään mm. elintarvike-, energia-, rakennus- ja metsäteollisuuden prosessien mittalaitteissa. Mittalaitteita hyödynnetään esimerkiksi hyvin korkeissa tai matalissa lämpötiloissa sekä käytettäessä korkeita paineita ja syövyttäviä aineita.
- Toki Pohjois-Karjala on kaukana Suomen ydinvoimaloista, mutta säteilyä hyödyntäviä toimijoita on käytännöllisesti katsoen läpi valtakunnan. Myös isotooppien kuljettaminen sisältää riskin. Esimerkiksi pelastuslaitoksen rooli voi säteilyyn liittyen aktivoitua tulipalossa tai liikenneonnettomuudessa, Kata Safetyn toimitusjohtaja Janne Rahunen antaa esimerkkejä.
Säteilyturvakeskuksen (STUK) mukaan Suomessa tehdään vuosittain noin 20 000 kappaletta radioaktiivisten aineiden kuljetuksia.
Varautumisesta ja huolellisuudesta huolimatta vahinkoja sattuu. Yksi tuore esimerkki tulee Australiasta, jossa radioaktiivinen umpilähde oli syystä tai toisesta irronnut kuljetuksen yhteydessä. Tienpientareelle kadonnut säteilylähde ei ollut vaaraksi ohiajajille. Tilanne olisi ollut vallan toinen, jos löytäjä olisi tullut poimineeksi lähteen taskuunsa; ihossa kiinni ollessaan paikallinen annosnopeus olisi kasvanut vaarallisen suureksi. Australiassa kadonnut lähde löytyi, suurempaa vahinkoa ei ehtinyt tapahtua.
- Oma ongelmansa Suomessakin ovat metallinkeräyksessä vastaan tulevat säteilylähteet. Kierrätysmetallin seassa olevat radioaktiiviset aineet voi tunnistaa ainoastaan mittaamalla, Rahunen toteaa.
Käytännönläheistä konkretiaa
Siun soten ympäristöterveyden säteilymittauskoulutukseen antia puntaroivat terveystarkastaja Pirjo Kosonen sekä ympäristöterveyssuunnittelijat Lea Ursin ja Jaana Ryhänen toteavat yksituumaisesti, että etukäteen vaikealta tuntuneen aihealueen läpikäynnissä opetuksen käytännöllisyys ja konkretia yllättivät iloisesti.
- Mittasuhteet asettuivat kohdilleen esimerkiksi taustasäteilystä puhuttaessa. Tsernobylin onnettomuuden jälkeen Suomessa korkein mitattu säteily oli viisi mikrosievertiä tunnissa. Lukema on likimain sama, joka mitataan lentokoneessa normaalina, Jaana Ryhänen mainitsee.
Säteilyyn ja säteilymittaukseen liittyvien asioiden kertaaminen on hyväksi ympäristöterveydenhuollon, julkishallinnon ja teollisuuden ammattilaisille.
- Koulutus auttaa ymmärtämään, mitä säteily on ja miten sitä voidaan mitata. Ja kun ammattilaisilla on tietoa, he pystyvät paremmin vastaamaan myös kansalaisten kysymyksiin, Rahunen arvioi.
Ukrainassa on neljä ydinvoimalaitosta: Hmelnytskyi, Rivne, Zaporižžja ja Etelä-Ukraina. Voimaloissa on yhteensä 15 reaktoria. Kun media uutisoi kriittisistä vaiheista Zaporižžjassa, moni meistä huolestui.
- Kun iltapäivälehdet lööpeissään viittasivat ydinturvallisuuden vaarantumiseen, Katan verkkosivuille ilmaantui kävijäpiikkejä. Ymmärrettävästi ihmiset janoavat tietoa. Oikea ja asiallinen tieto hälventää huolta ja pelkoa. Siksi kouluttautuminen on viisasta varautumista, Janne Rahunen muistuttaa.
Teksti: Sirkka-Liisa Aaltonen/Viestintä Ässä Oy