Peruspalojullikka Ville Leinonen: varautumisen ydintä on yhteistyö

”Viisaasti varautuva Itä-Suomi” – kyllä resonoi, vakuuttaa Joensuun kaupungin valmius- ja turvallisuuspäällikkö Ville Leinonen. Viisaalla varautumisella ja yhteistyöllä on Pohjois-Karjalassa pitkät perinteet. Oivaltavan yhteistyömallin ovat kopioineet naapuritkin.

Kiteytyksen viisaasti varautuvasta Itä-Suomesta pyöritteli mielessään Kata Safety Oy:n toimitusjohtaja Janne Rahunen lueskellessaan sanomalehti Karjalaista, (pääkirjoitus 3.1.2024). Huoli oli aiheellinen. Maa on jakautumassa kasvavaan etelään, kehittyvään länteen ja kansainvälistyvään pohjoiseen. Itä-Suomelle tarjolla on mopen osa.

• Kuihtuva itä ei ole Suomen etu, viisaasti varautuva kyllä. Jannen ajatuksessa on villoja!  Joensuu on näissä tulevaisuuden talkoissa mukana, Ville Leinonen komppaa.

”Talkoilla” Leinonen viittaa kaupungin aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan ja vuoropuheluun yritysten kanssa.

•  Julkishallinnolla pitää olla vahva ymmärrys varautumisesta. Tarvitaan taito ja kanavat tuoda asiat esille, jotta elinkeinoelämä pystyy vastaamaan tarpeisiin. Meille tärkeitä elinkeinoelämän linkkejä ovat Pohjois-Karjalan kauppakamari sekä Pohjois-Karjalan yrittäjät.

Toimialoja ja yrityksiä viisaan varautumisen sateenvarjon alle mahtuu monia.

• Joensuulla on intressiä tuoda esille sellaisia asioita, kuin rajaturvallisuus, fotoniikka, yliopisto, alueen vahva digiosaaminen ja myös fyysiset tuotokset, kuten vaikkapa Kata Safetyn säteilymittarit ja tekniikkaa taivaalle vievät Kelluun ilmalaivat.   

Visionääri Parviainen

Pelastajakoulutus, kadettikoulu, Raja. Niihin kaikkiin Ville Leinonen armeijan jälkeen pyrki – ja myös pääsi.  Pisimmän korren veti pelastustoimi, jossa ura jatkui 20 vuotta – riskiarviokoordinointia, häiriötilanteiden ja onnettomuuksien johtotehtäviä, varautumista. Keskeinen osa työtä on ollut myös valmiussuunnittelun tuki kunnille. Joensuun valmius- ja turvallisuuspäälliköksi insinööri (AMK) Leinonen nimitettiin keväällä 2021. 

Leinonen palaa vuoteen 2005. Tuolloin Pohjois-Karjalan pelastusjohtajana toiminut Jorma Parviainen kutsui koolle varautumisen teeman ympärillä toimineita viranomaisia ja järjestöväkeä. Agendalle nostettiin vain yksi asia, poikkeaviin tilanteisiin varautuminen. Visionääristä oli myös se, että kokoontumisia ryhdyttiin pitämään säännöllisesti.  

• Hyvinvointi ja arjen turvallisuus on ihan eri päässä turvallisuuden arvoketjua kuin varautuminen poikkeaviin häiriötilanteisiin. Piipaakyytejä ajetaan jatkuvasti, arki vie huomiomme. Poikkeustilanne on poikkeus. Tosipaikan tullen pulassa ollaan, ellei poikkeustilanteista keskustelulle ja varautumisen yhteistyölle ole varattu aikaa. 

Vihmerä Itä-Suomi

Pohjoiskarjalainen yhteistyömalli on innostanut myös naapurimaakuntia. Etelä-Savon pelastuslaitos organisoi Itä-Suomen pelastuslaitokset epämuodolliseen yhteistyöhön.

• Pohjois-Karjalan pelastuslaitos oli mukana, kun yhdessä käärittiin hihat ja edistettiin asioita ja toimintamalleja, joita sisäministeriö ei saanut aikaan.

Sittemmin Ikaros-yhteistyöhön ovat tulleet mukaan myös Kymenlaakso, Keski-Suomi ja Kainuu. Ryhmä on toiminut jo yli kymmenen vuotta.

Vuonna 2020 turvallisuusalan edistäjänä palkittu Etelä-Karjalan turvallisuus- ja valmiustoimintakunta EKTURVA on kopio Pohjois-Karjalan yhteistyömallista.

• Pohjois-Karjala oli toiminnan kehittäjänä etunojassa. Sen sijaan idean brändäämisessä Etelä-Karjala oli taitavampi.

Aikaansaava, toimeen tarttuva, puhelias. Sellainen on vihmerä. Ville Leinonen arvelee, että varautumisen ja yhteistyön rakentamisessa pohjoiskarjalainen vihmeryys on ollut yksi valtti. Vihmerä verkostoituu, oppii uutta, innostaa muita ja jakaa oppimiaan hyviä käytänteitä myös muille.

Turvallinen ja kriisinkestävä kunta -verkoston (TKK) puheenjohtajanakin toimiva Leinonen on itse ahkera verkostoituja ja vaikuttaja, jota kuunnellaan ja myös hämmästellään.

• Pohjoiskarjalaista yhteistyötä turvallisuusviranomaisten ja muun julkishallinnon, elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin kesken pidetään poikkeuksellisena. Vastaavanlainen yhteistyö ei tulisi kuuloonkaan monella muulla alueella. Minulta kysytään toistuvasti, että miten ihmeessä tuon kaiken saatte aikaan.

Onko kyse karjalaisesta avoimuudesta? Vai onko perin vähäinen vauraus pakottanut hakemaan joukosta voimaa? Ehkä varautumisen viisaudesta onkin kiittäminen pitkää itärajaa ja poikkeuksellisen aikaansaavia persoonia ja organisaatioita, jotka antavat osaajille tilaa.

Krimi avasi silmiä

Myrskyt, tulvat, ympäristövahingot, suuronnettomuudet, vaaralliset tartuntataudit, säteilyvaaratilanteet. Sota. Kokonaisturvallisuus on tila, jossa on varauduttu yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuviin uhkiin ja riskeihin.

Onko Suomi sodassa? Kysymystä on kuluneen kesän aikana pohdittu samalla kun on uutisoitu hybridivaikuttamisesta, itärajasta ja käännytyslaista, katkenneista merikaapeleista ja vaurioituneesta kaasuputkesta, venäläisten kiinteistökaupoista ja Natosta.

Varautumiskoulutuksissa tavattiin aiemmin muistuttaa, että varautuminen on paljon muutakin kuin sotaan varautumista. Se on totta, muttei koko totuus, Ville Leinonen muistuttaa.

• Sotaan varautuminen rupesi laajemmin kiinnostamaan siinä vaiheessa, kun Venäjä vuonna 2014 valtasi Krimin. Kiinnosti itseänikin siinä määrin, että ryhdyin tutkimaan tapahtumien kulkua Georgiassa vuonna 2008. Mitä olivat taustat venäläisten hyökkäyksille, miten yhteiskunnat noissa tilanteissa toimivat.

Krimin jälkeen varautumiskoulutus kunnille on saanut uudenlaisen sävyn.

• Meillä on naapurissa valtio, joka kävi sotaa Georgiassa vuonna 2008 ja valloitti Krimin 2014. Varautumisessa on syytä ajatella sodankin mahdollisuutta. Sellaiseksi peruspalojullikaksi itselläni on aika vahva näkemys sotimiseen. Johtuu myös siitä, että työskentelin vuoden kriisinhallintajoukoissa Afganistanissa.

Varautumisen ammattilainen kehottaa tarkastelemaan asioiden kulkua muutama vuosikymmen taaksepäin ja vastaavasti eteenpäin.

• Ei voida tuudittautua siihen, että asiat sujuvat auvoisasti ja menevät koko ajan parempaan suuntaan. Ei ole realistista ajatella, etteikö Euroopassa sodittaisi.

Täyteiset kolme vuotta

Ville Leinonen aloitti työnsä Joensuun valmius- ja turvallisuuspäällikkönä koronapandemian pyörteissä. Eipä sen koomin ole suvantoisia päiviä ollutkaan.

Miten varautumista on Joensuussa viime vuodet viety eteenpäin?

• Evakuointi on yksi tärkeä asia. Asia ei vuosikausiin monia kiinnostanut, Pohjois-Karjalaa kyllä. Jotain kertoo se, että vuodelta 2003 peräisin oleva valtakunnallinen evakuointiohje päivitettiin kuluvana vuonna.

Joensuussa on harjoiteltu, muodostettu tilannekuvaa, analysoitu ja tehty pienimuotoisia hankintoja. Yksi keskeinen läpikäyty kokonaisuus on kaupungin omistamien kiinteistöjen väestönsuojien tarkastukset ja huollot.

• VSS-tiloista olemme huolehtineet aina, nyt tarkastuksia on edelleen tehostettu. Niin ikään säteilymittarikalusto on käyty läpi – huollettu, kalibroitu ja tarvittavin osin myös uusittu. Jonkin verran olemme hankkineet myös varalaitteistokantaa. Näitä asioita olemme vieneet läpi yhteistyössä pelastustoimen ja Siun soten ympäristöterveyden kanssa.

Samaan maaliin

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun pelastusjohtaja Parviainen pukkasi pallon liikkeelle. Sittemmin Pohjois-Karjalan valmiusryhmästä muotoutui valmiusfoorumi. Foorumin työrukkaseksi luotiin sihteeristö. Järjestökenttä on otettu tiiviisti mukaan yhteistyöhön. Uniikkia on Pohjois-Karjalassa toimiva järjestöasiain neuvottelukunta JANE.

• Vuoropuhelu kulkee molempiin suuntiin. Järjestöjen kautta kertyy hyödyllistä tietoa. Niiden osaamista voidaan hyödyntää myös ongelmaratkaisuissa.

Yksi yhteistyön hedelmä on valtakunnallinen varautumispäivä, jota vietetään 7. helmikuuta.

• Ehdottelin varautumispäivää jo vuosia sitten sisäministeriön viestintä- ja varautumisihmisille ajatuksella, että päivä sijoittuisi myrskyjen vuosipäivälle heinäkuulle.  Alun nihkeyden jälkeen idea jalostui vuonna 2021, kun Joensuun kaupunki sitoutui hankkeeseen silloisen sisäministeri Krista Mikkosen ja pelastusjohtaja Markus Viitaniemen kanssa. Ensimmäisen valtakunnallisen varautumispäivän seminaaria vietettiin 7. helmikuuta vuonna 2022, mukaan kutsuin myös Martat.

Ville Leinosta kiehtoo yhteistyörintaman laajentaminen neljänteen sektoriin. Siellä operoi joukko yksittäisiä ja hetkittäisiä toimijoita – puskaradiot tai vaikkapa Hannu Vähäkosken kaltaiset yksittäiset aktiivit. Joensuulainen Vähäkoski on opettaja, joka ryhtyi organisoimaan apua Ukrainaan heti sodan syttymisen jälkeen. 

• Epäsovinnainen toimintatapa voi joskus mietityttää, palokuntatermein koetaan ehkä ”väärin sammutetuksi”. Mutta tarkemmin katsoen samaan maaliin tässä pelataan.

Teksti: Sirkka-Liisa Aaltonen/Viestintä Ässä Oy

Ville Leinosen kuva: Tommi Rautio