Suomalaiset havahtuivat varautumisen merkitykseen maaliskuun puolivälissä – koronavirus oli puhkeamassa maailmanlaajuiseksi epidemiaksi. Sana ”varautuminen” tuntuu jälleen kuuluvan vahvasti suomalaiseen sanavarastoon.
Varautumisen asialla ovat olleet monet tahot Martoista ministeriöihin ja naapuriapua somessa tarjonneista kansalaisista Tasavallan Presidenttiin. Myös mediat ovat ottaneet yleisönpalvelijan roolinsa tosissaan. Kansalaisten loputtomaan tiedonjanoon ja kysymyksiin on taukoamatta etsitty vastauksia.
Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus Ukrainassa sattui 26. huhtikuuta vuonna 1986. Elettiin aikaa, jolloin internetin loputonta tietopankkia tai vikkelää sosiaalista mediaa ei ollut vielä olemassa. Kun Pohjoismaissa säteilyarvot nousivat noin kuusinkertaisiksi normaaliin verrattuna, ruotsalaiset ehtivät evakuoida oman ydinvoimalansa Forsmarkissa. Vasta sen jälkeen selvisi, että säteily puskeekin Neuvostoliiton suunnasta. Virallinen tieto valtavasta onnettomuudesta saatiin vasta kolme päivää tapahtuman jälkeen. Väestönsuojelua sellaisena, kuin me nyt sen käsitämme, ei Neuvostoliitossa tuolloin ollut. Systeemiä on kuvailtu termeillä epäjärjestelmällinen, improvisoitu ja riittämätön.
”Väestönsuojatila on saatava käyttöön 72 tunnin sisällä”
Suomen lain mukaan yli 1 200 neliön kiinteistöön on rakennettava väestönsuoja. Niitä maassa on tällä lähes 50 000. Väestönsuojista noin 87 prosenttia on yksityisiä asuin-, liike- tai teollisuusrakennuksiin rakennettuja suojia. Väestönsuojan on tarkoitus antaa ihmisille turvaa kriisitilanteissa suojaten muun muassa räjähdys- ja sirpalevaikutuksilta, rakennussortumilta, paineaalloilta, kemiallisilta taisteluaineilta sekä ionisoivalta säteilyltä. Kyse on varautumisesta, ennakoimisesta siltä varalta, että jos jotain sattuu. Ja jos jotain sattuu, väestönsuojatila on saatava käyttöön 72 tunnin sisällä. Pelastuslain mukaan vastuu väestönsuojien tarkastuksista ja huolloista kuuluu kiinteistön omistajalle.
Paperilla lain kirjain näyttää hyvältä, mutta arkinen totuus on usein kovin toisenlainen. Toimimattomia viemärinsulkuventtiilejä, toimimattomia ilmanvaihtolaitteistoja, jumiutuneita laakereita. Moni näistä rikkoontumisista voitaisiin välttää ajoissa tehdyillä huoltotoimilla. Vaan kun huoltoja ei ole määräaikoina tehty, voiteluaineet eivät ole kiertäneet koneistoissa, niin edessä voi olla pienten huoltokustannusten sijasta tuhansien eurojen remontti. Ja myös se säteilymittari pitää muistaa huoltaa vähintään viiden vuoden välein.
Häiriötilanteet ovat usein yllättäviä, päätöksiä joudutaan tekemään nopeasti. Siksi varautuminen on suurta viisautta.
Janne Rahunen
Kirjoittaja on varautumisen ammattilainen, joka on imuroinut pitkään huoltamatta olleen väestönsuojan ilmanvaihtokanavasta jätesäkillisen sammalta ja kuolleen linnunraadon.