Lauantaina 26. huhtikuuta vuonna 1986 Tshernobylin ydinvoimalaitoksella tapahtui ennen näkemättömän tuhoisa onnettomuus. Onnettomuuteen johtivat karut syyt: väärin suunniteltu reaktori, huolimattomuus ja vastuuttomuus. Onnettomuus saastutti pahoin laajoja alueita Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä. Radioaktiivisia aineita levisi myös muualle Eurooppaan. Pääjohtaja Antti Vuorisen johtamassa Säteilyturvakeskuksessa elettiin kiireisiä aikoja.
STUKin valvontaosastolla työskenteli tuolloin myös Kauko Tanskanen. Säätö- ja mittaustekniikan teknikoksi Oulussa kouluttautunut Tanskanen tutki markkinoiden säteilymittaritarjontaa ja harmitteli niiden puutteita ja epätarkkuutta. Hän halusi kehittää entistä paremman ja tarkemman säteilynvalvontamittarin. Kun Tshernobylissä rysähti, lähes 10 vuotta STUKissa työskennellyt Kauko ja hänen vaimonsa Pipsa Tanskanen päättivät palata pääkaupunkiseudulta juurilleen Pohjois-Karjalaan ja perustaa säteilymittareita valmistavan yrityksen.
Polvijärven ihme
Polvijärvi on Kauko Tanskasen syntymäkunta, tosin se ei ratkaissut asettumista kuntaan. Ratkaisevaa oli Polvijärven elinkeinoelämää vireyttävä Polvijärvi-projekti ja teollisuussektorin vetäjäksi palkattu Jouni Ontto.
”Asuttiin Polvijärvellä rivitalossa, yksi huone oli varattu työhuoneeksi. Siellä Kauko teki mittarin loppukehittelyä”, Pipsa Tanskanen kertoo.
Sen verran erikoinen tuote säteilymittari oli, että Tanskasten yritystä ja tuotetta esiteltiin kernaasti kuntapäättäjien luona käyneille vieraille.
”Aamuisin piti laittautua, kun ei tiennyt varmuudella, milloin portaalla on taas joku delegaatio. Yksi talvi meni näin, sitten siirryttiin Polvijärven teollisuuskylään. Lapset Markku ja Arto olivat jo tarhaikäisiä, tulin entistä tiiviimmin mukaan yritykseen.”
Mainetta ja kunniaa
KATA-säteilymittareiden laatu ja tarkkuus oli omaa luokkaansa, mittarin ominaisuuksia kiiteltiin vuolaasti. Tanskaset panostivat myös markkinointiin, lehti-ilmoittelua suosittiin. Tshernobylin vuosipäivänä 1989 polvijärveläisyhtiön mainos komeili Helsingin Sanomien etusivulla.
Näkyvyyttä saatiin myös talousmediassa, kun yritys menestyi yritystalouden kilpailuissa. Vuonna 1988 Kata-Electronics oli voittanut Itä-Suomen Tuottava Idea -kilpailun. Samaisessa mittelössä yritys palkittiin kunniamaininnalla myös vuonna 1996. Kultainen Avain -kunniakirjan aika oli vuonna 2000.
Asennemuutos
Kata-Electronics työllisti heti perustamisen jälkeisenä vuonna kuusi ihmistä. Vauhdikkaan startin takana oli ennen muuta Tshernobylin aiheuttama asennemuutos. Säteilyturvallisuus kiinnosti nyt niin tavallisia ihmisiä kuin viranomaisiakin.
Käytänteet muuttuivat täysin. Ennen Tshernobylin onnettomuutta lakisääteisestä säteilynvalvonnasta huolehdittiin käytännössä viemällä ulos iso säteilymittari. Sitten katsottiin mittarin lukema ja lähetettiin tiedot eteenpäin sisäministeriöön.
Vuoden 1990 uusi väestönsuojalaki edellytti, että jokaiseen Suomen väestönsuojaan oli hankittava säteilymittari. Sisäministeriö näytti esimerkkiä, Sanomalehti Karjalainen uutisoi 24.1.1990: ”Sisäministeri Jarmo Rantanen piipahti Polvijärvelllä ja sai lahjaksi säteilymittarin.” Pian sisäministerin visiitin jälkeen sisäministeriö tiedotti ostaneensa 350 KATA DGM Turva -mittaria. Kaupan arvo oli noin miljoona markkaa.
Kilpaillut markkinat
Sisäministeriö oli vuonna 1988 hyväksynyt väestönsuojelukäyttöön samaan aikaan sekä Katan että kilpailevan ruotsalaisomisteisen Alnor Oy:n mittarit. Talouselämä-lehdessä 3.4. 1992 tiedettiin kertoa, että Kata-Electronicsin osuus omatoimisen väestönsuojelun markkinoista oli 60 prosenttia. Alnor sen sijaan oli markkinajohtaja ydinvoimaloiden säteilymittareissa. Kilpailua luonnehdittiin peräti tuliseksi.
”Lähes jokaisesta maasta löytyy omia mittareita, mutta meidän tuotteemme osuu halpojen ja yksinkertaisten sekä kalliiden ja monipuolisten välimaastoon”, Kauko Tanskanen kiteytti markkinatilanteen Talouselämässä.
Järjestelmät STUKille ja Loviisaan
KATA-säteilymittareiden suunnittelu ja loppukokoonpano oli Kata-Electronicsin omissa käsissä, muilta osin yhtiö hyödynsi alihankkijaverkostoaan. Kauko Tanskanen luotti kokonaisuuden toimivuuteen ja osaamiseen. Niin luotti myös STUK, jolle Kata-Electronics toimitti automaattisen säteilyvalvontajärjestelmän kesällä 1990. Järjestelmään kuuluu neljä mittauspistettä Helsingissä, Viitasaarella, Rovanimellä ja Inarissa.
Vuonna 1994 Kata-Electronicsilla oli jälleen isoja uutisia. Yhtiö kertoi toimittavansa säteilyvalvontajärjestelmän Loviisan ydinvoimalaan. Katan mittarit raportoivat vuosihuollon yhteydessä tietokoneelle jatkuvasti korjauskohteiden säteilyä. Aiemmin pitoisuudet oli jouduttu toteamaan kannettavilla laitteilla paikan päällä.
Tanskasten yritys voitti IVOn järjestämän kansainvälisen kilpailun laadun ja hinnan perusteella, totesi Loviisan ydinvoimalaitoksen säteilysuojelupäällikkö Björn Wahlström sanomalehti Karjalaisessa 30.6. 1994. Kata-Electronicsilla kehitystyön taiturina toimi diplomi-insinööri Ilpo Räsänen.
Vastaavanlaisen järjestelmän Kata-Electronics toimitti myös Jyväskylän yliopiston kiihdytinlaboratorioon.
Kansainvälisille markkinoille
Alkuvaiheessa KATA-säteilymittareiden myynnin ja markkinoinnin kumppaniksi valikoitui Sarlin Oy. Turun Sanomien jutussa 13.10.1987 Sarlinin toimitusjohtaja arvioi, että mittareilla on hyvät vientinäkymät. Yhteistyö Sarlinin kanssa jäi kuitenkin lyhyeksi.
Kun Outokummun Seutu toukokuussa 1990 haastatteli Kauko Tanskasta, miehellä oli paikallislehden haastattelussa hyvä pelisilmä. ”Polvijärvi on yritykselle huomioarvona parempi kuin esimerkiksi helsinkiläisyys”, Tanskanen totesi.
Yritys oli vuoteen 1990 mennessä valmistanut tuhansia säteilymittareita. Kotimaan markkinoiden ohella vientikokeiluja oli tehty myös Ruotsiin ja Sveitsiin. Yhtiöön oli palkattu myös kokopäiväinen markkinointipäällikkö.
Syyskuussa vuonna 1991 Kata-Electronics tiedotti solmineensa noin miljoonan markan arvoisen kaupan japanilaisen Mitsui & Co:n Italian toimiston kanssa. Tarjouskilpailun voittaneen KATA-mittarin eduiksi mainittiin käytön helppous, mittarin luotettavuus ja monipuoliset toiminnot.
Laman iskut ja muutto
”Pienillä kivinen tie vientimarkkinoille”, otsikoi Tekniikka & Talous -lehti maaliskuussa 1991. ”Vaikka alkurahoitus kangertelee ja maailmanmarkkinoille pääsy on työlästä, yritysten usko tulevaan menestykseen on vahva”, lehti jatkoi.
Yltiöpositiivisuus ja usko menestykseen oli erityisen luontaista myös Kauko Tanskaselle. Vaimo Pipsalla oli usein täysi työ pitää innovatiivisen yrittäjän jalat maassa.
Vuonna 1990 Kata-Electronicsissa töitä teki jo seitsemän ihmistä. Sitten iski lama.
”Organisaatio riisuttiin minimiinsä ja meidän lisäksemme töihin jäi vain DI:mme”, Kauko Tanskanen tiivisti Kotiseutu-uutisissa huhtikuussa 1995. Samaisena vuonna Kata-Electronics muutti Polvijärveltä Liperin Ylämyllylle. Päätöstä perusteltiin ennen muuta logistiikan sujuvuudella. ”Polvijärven kunnassa ei ollut mitään vikaa, mutta Yllämylly on paljon ottavammalla paikalla.”
Yhtiön taloudellinen tilanne oli vaikea. ”Ei meidän paukut olisi riittäneet vientiin, olisi vaadittu niin isoja ponnistuksia. Tilanne oli lopulta niin paha, että meidän olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla jo konkurssissa. Velkaa oli niin Finnveralle, pankille kuin verottajallekin”, Pipsa Tanskanen kertoo lähes 30 vuotta tapahtumien jälkeen. Vaikeuksista huolimatta Kauko kehitteli, tuotekehitykseen satsattiin, mutta valmista ei tullut. Yrittäjät olivat henkisesti kovilla.
Ulospääsy tilanteesta oli velkasaneeraus. ”Realisoitiin kaikki, mitä myytävissä oli ja muutettiin Ylämyllyn yritystalossa pienempään tilaan”, Pipsa Tanskanen muistelee ankaria aikoja. Kun velkasaneeraus vuonna 2011 oli saatu päätökseen, Kauko Tanskasen alkavasta muistisairaudesta näkyi jo viitteitä.
Lopullinen isku
Vuonna 2013 Tanskaset joutuivat irtisanomaan yhtiössä kokopäiväisesti työskennelleen poikansa Markun. Markku ja hänen vanhempi veljensä Arto olivat tottuneet työskentelemään perheyhtiössä monenlaisissa töissä jo lapsuudesta lähtien. Ratkaisu oli oikea, sillä pojista kumpikaan ei ollut osoittanut halua jatkaa perheyhtiötä. ”Olivat nähneet niin läheltä kaiken, ettei ollut innostusta yrittäjäriskiin”, Pipsa Tanskanen muistelee.
”Nuoret päättäjät eivät muista Tshernobylin opetuksia”, Kauko Tanskanen harmitteli Ylen jutussa 18.9.2014. Jutussa kerrottiin lakimuutoksesta, jonka jälkeen säteilymittari ei ollut enää pakollinen väestönsuojissa ja pelastuslaitoksilla.
Liiketoimintakauppa
Kuluneiden vuosikymmenten aikana Kata-Electronics oli ehtinyt valmistaa yli 23 000 säteilymittaria. Vuosikymmenten aikana oli onnistuttu, menestytty, taklattu monia vaikeuksia. Vuoden 2014 lakimuutos oli takaisku yhtiölle. Energiaa uuden strategian luomiseen ja bisneksen nousuun ei enää ollut.
Pilvien takaa näkyi kuitenkin pian valoa! Vuonna 2018 Suomen Turvaympyrä Oy:n yrittäjät Janne ja Elina Rahunen näkivät KATAssa tulevaisuuden tuotteen.
”Janne oli Tanskasten asiakas. Jossain yhteydessä Tanskaset olivat ehdottaneet Jannelle, että osta tästä yritys”, kertoo Business Joensuun yritysasiantuntija Jouko Piirainen.
Piirainen kehuu Janne Rahusta aktiivisuudesta ja innosta tarttua asiaan. ”Janne oli hyvin hyvin aktiivinen. Pöydällä oli paljon asioita, niitä kävimme läpi perusteista alkaen – mitä tarkoittaa liiketoimintakauppa, osakekauppa, miten verotusasiat menevät, miten yrityksen arvoa lähdetään määrittelemään”, Jouko Piirainen kertoo. Yksi Piiraisen mainitsema vahvuus ostajan kannalta oli se, että Tanskaset olivat vuosikymmenten aikana rakentaneet vahvan yhteistyökumppanien ja asiakkaiden verkoston.
Tanskasille luopumisen ajankohta oli mitä otollisin. Yrittäjät olivat antaneet yritykselleen kaiken osaamisensa ja energiansa.
”On kyllä suuria kunnia saada näin suuret saappaat ja päästä jatkamaan pitkään toiminutta erikoisalan yritystä”, Janne Rahunen kommentoi Kotiseutu-uutisten jutussa kesäkuussa 2018.
Kata-Electronics ehti 32 toimintavuotensa aikana kehittää ja valmistaa KATA-säteilymittareidenn lisäksi myös muun muassa huoneilman radonpitoisuuksien analysointiin käytettäviä Radon-Boxeja ja riistanlaskennassa hyödynnettäviä karttaohjelmia.
Janne ja Elina Rahunen puolestaan yhdistivät Suomen Turvaympyrän ja Kata-Electronicsin toiminnot Kata Safety Oy:ksi vuonna 2019. Jo seuraavana vuonna yritys perusti toimipisteen myös Jyväskylään. Yhtiön kolmanneksi osakkaaksi tuli Joni Rahunen.
Uutta kohti
Ikonisten KATA-säteilymittareiden tarina jatkuu! Vuonna 2018 tehty liiketoimintakauppa täydentää oivallisesti kiinteistöjen paloturvallisuuteen ja väestönsuojeluun erikoistuneen Kata Safetyn tarjontaa.
Säteilyä hyödynnetään tuhansissa terveydenhuollon ja tutkimuksen toimipisteissä sekä teollisuudessa. Teollisuudessa säteilylähteitä käytetään mm. elintarvike-, energia-, rakennus- ja metsäteollisuuden prosessien mittalaitteissa.
”Säteilyn käyttämiseen liittyy riski. Riskiä minimoidaan toimimalla vastuullisesti, turvallisuus edellä. Turvallisuutta on aina vara parantaa, kehittää – siinä parantamisessa kyse ei ole vain yksittäisistä tuotteista, vaan säteilyturvallisuudesta laajemmin osana työturvallisuutta. Tähän tarpeeseen meillä on paljon annettavaa”, Janne Rahunen muistuttaa.
Liiketoimintakauppaa edeltävänä vuonna 2017 Kata-Electronicsin liikevaihto oli 174 000 euroa.
Kata Safety Oy:n liikevaihto oli vuonna 2020 reilut 400 000 euroa. Viime vuonna yhtiö käynnisti laajan säteilymittareiden ja säteilyturvallisuuden tuotekehitysprojektin.
